Reippaana tyttönä tein aamusta tunnin lumitöitä, jotta voisin palkita itseni pitsalla ja elokuvalla. Pitsa oli tuttu ja turvallinen Ristoranten Mozzarella, joka paloi hieman reunoista, ihmetellessäni samaan aikaan lokikirjaani, elokuvavalintana Cristopher Nolanin Inception(2010). Tämä piti käydä katsomassa jo elokuvateatterissa, mutta ikuisena jahkaajana en kerennyt näytöksiin.
Eipä tullut päivästä pettymystä palaneista reunoista huolimatta. Elokuvan tyylilaji ei ehkä ole suurin suosikkini, mutta tällä kertaa pysyttiin niissä kuuluisissa hyvän maun rajoissa eikä scifeilyssä ammuttu yli ymmärräkseni. Di Capriostakin on tullut mies, jota katsoessa päässä ei ihan koko ajan ala soimaan Titanicin tunnusmusiikki.
Mitään juonipaljastuksia en aio tässä tehdä ja jätän elokuva-arvostelut ammattilaisille. Sen vielä kuitenkin mainitsen, että paljon nukkuvana ihmisenä, elokuva unien sieppaamisesta toimii ja pulssi nousee useilla unien tasoilla korkealle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti